Edistysaskeleita

Hei taas pitkästä aikaa!

Isoja edistysaskeleita onkin mahtunut näihin viime kuukausiin. Rakennuslupa ja sen valitusaika umpeutui syyskuun alkuun mennessä. Aika lailla pari kuukautta olemme nyt sitten tontilla touhunneet ja edistystä on tapahtunut hyvää tahtia.

Tällä hetkellä tilanne on se, että toinen kerros on valukorkeudessa! Tänään on tiedossa siis toiseksi viimeinen valu, jossa tehdään toinen kerros loppuun sekä varasto valmiiksi. Kattotuolit saamme luultavasti ensi viikolla ja sen myötä sitten koti alkaa olla säältä suojassa. Aikataulussa vielä mietitään, että tehdäänkö viimeinen valu eli lattiavalu vaiko ikkunoiden ja ovien asennus ensin. Saapa nähdä. Katto nyt joka tapauksessa olisi seuraava homma. Säät ovat kyllä suosineet rakentajaa tänä syksynä! Sateisia päiviä on ollut ihan vain muutama ja lämpötilat ovat pysyneet koko ajan pääasiassa plussan puolella. Mies on välillä näyttänyt siltä kuin olisi ollut pitkällä etelän lomalla… 😉

Mies on tehnyt todella paljon töistä itse. Miehen vanhemmat ovat myös aktiivisesti olleet mukana hommissa, sitten aika ajoin omatkin vanhemmat ja ystäväpiirin vierailevia tähtiä, kun on ollut isompi tarve. Rakennusmies on ollut toistaiseksi vain sellaisissa erityistä tarkkuutta ja ammattitaitoa vaativissa hommissa, esimerkiksi välipohjan ontelolaattojen asennuksessa. Näin ollen olemme säästäneet jo nyt aika pitkän pennin, kiitos tämän Passiivikivitalojen rakennustavan. Harvassa kivitalossa pystyy näin paljon tekemään rungon suhteen itse.

Meillä työnjako on aika lailla vakiintunut niin, että minä hoidan omien töideni lisäksi lapsen ja kodin huollon ja mies rakentaa. Täytyy sanoa, että kumpikaan ei pääse helpommalla! Toistaiseksi kuitenkin ihan hyvin on menty näin, vaikka veronsa toki tämä projekti vie.

Aurinkoista marraskuuta!

Odottelua

Rakennuslupa on muhinut kaupungilla jo kuukauden päivät.

Yksi inspiroiva keittiö asuntomessuilta.

Meillä kesti lupakuvien piirrossa jonkin verran aikaa, kun niitä piirtänyt insinööri oli tavattoman työllistetty. Se tarkoitti viivästystä lupien hakuun ja kaupungilta saimme lohduttoman 6-10 viikon haitarin, joka kuluu käsittelyyn. Lievästi sanottuna turhauttavaa. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa, jotta ei alkaisi ärsyttää liikaa, jotenkin tuo 10 viikkoa tuntuu niin poskettomalta ajatuksenakin :D. Toivotaan, ettei ihan niin kauan odotella!

No, emme suinkaan ole istuneet aloillamme, vaan pikkuhiljaa aloittaneet mietinnät pintamateriaaleista ja suunnitelleet jo keittiön pohjan ja kodinkoneitten sijoittelut sun muut. Keittiötoimittajat pitäisi vaan vielä kilpailuttaa, ja noh heinäkuussa sekään ei niin helppoa ole ollut. Onneksi suunnittelu on jo aika lailla tehty – se oli se isoin prosessi. Olemme vääntäneet miehen kanssa kättä vaikka jos mistä keittiön suhteen. Vielä ne pintamateriaalit pitäisi päättää, niissä minä taidan saada viimeisen sanan, tai siltä näyttää. Sitten vaan tarjouksia pyytämään.

… ja toinenkin. Tämä muistaakseni A la carte-keittiöiltä

Kivistössä kävimme hakemassa inspiraatiota etenkin keittiön ja kylppäreiden suhteen. Kierros oli myös varsin hyödyllinen ja motivoiva, kun asuntomessuilla oli jokunen Passiivikivitalokin. Erityisen palkitsevaa oli kuulla heidän kosteusturvatalosta saadut tulokset. Rakenteista poistui kolme ämpärillistä vettä viikossa samanlaisella ilmakiertoisella Tulilattia-lämmityksellä kuin millainen meillekin tulee. Lohdullista, jos joskus vesivahinko sattuisi. Olemme entistä vakuuttuneempia, että teimme oikean valinnan kivitalovalmistajien välillä. Asuntomessuilta sai myös monta muuta hyvää ideaa pohdittavaksi oman talon sisustuksen ja ratkaisuiden suhteen. Eipä siinä messuilussa aiempina vuosina ole koskaan ollut niin paljon järkeä kuin nyt!

Huomenna olisi tarkoitus tavata vastaavaa työnjohtajaa, joka on samalla myös meidän pääsuunnittelija, ja palaveerata rakentamisen aikataulusta. Jonkinlaisen rungon jos saisi aikaiseksi – ja siinä vielä pysyttävä. Sitten ajatuksissa oli, että osallistuisimme vielä toisen kerran Passiivikivitalojen rakentamiskoulutukseen ennen talon pystytyksen alkua. Ensimmäisen kerran minä missasin, ja vaikka vastaankin lasten- ja huushollin hoidosta, niin luento olisi kuulemma hyödyllinen kuunnella.

Niin, lasten. Meille tulee perheenlisäystä alkuvuodesta, sekin tässä painaa vaakakupissa, että pääsisimme aloittamaan mahdollisimman pian! Tämän vuoden puolella olisi kiva päästä hyvään malliin rakentamisen suhteen ja tehdä tiiviisti hommaa, että sitten keväällä voi pikkukakkosen syntymän yhteydessä vähän keventää tahtia.

Lievästi sanottuna tajunnanvirtaa tämä tekstipläjäys, mutta toivon mukaan saitte selvyyden siitä, missä tällä hetkellä mennään.

Kuullaan taas, toivon mukaan meillä on ensi kerralla jo se mokoma lupa taskussa! 🙂

Hiljaiseloa.

Oikeastaan paljon on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana, vaikka mitään näkyvää ei vielä olekaan.

Kävimme kuitenkin läpi pitkän kilpailuttamisprosessin. Viimeisellä viivalla oli kaksi erilaista rakentamistapaa ja talotoimittajaa. Päädyimme valinnassamme Passiivikivitaloihin. Heiltä tulee vesikattovalmiuteen saakka materiaalit, ja saimme myös tarjouksen urakoitsijalta heidän kauttaan. Teemme niin, että mies rakentaa yhdessä Passiivikivitalojen suositteleman rakennusmiehen kanssa, joka on sitten tuntityöläisenä suorassa työsuhteessa meihin.

Mikäli teillä on kokemuksia yhteistyöstä kyseisen yrityksen kanssa, niin kuuntelen mielelläni!

Tällä hetkellä tilanne on se, että lupakuvia piirretään parhaillaan ja kunhan ne valmistuvat, alkaa varsinainen paperisota. Luvissa kestää kuulemani mukaan tällä alueella 6-8 viikkoa, eli odotella saadaan vielä rakennusluvan hakemisen jälkeenkin. Nämä hitaat ja välttämättömät vaiheet tuntuvat tylsän pitkiltä, vaikka tarpeellisia ovatkin. Realistista voisi olla, että hommat pääsemme aloittamaan loppukesästä/alkusyksystä. Olettaen, että kaikki sujuu suuremmitta mutkitta.

Onneksi voi aina käydä tontilla haaveilemassa. Katselemassa näkymiä meidän pihasta.

Ei pöllömmät näkymät ne, vai mitä?

Suvannossa.

Niin vaan hujahti muutama viikko postailematta.

Pieniä edistysaskeleita on tällä välin otettu. Pohjassa on vielä muotoiltavaa, mutta luonnoskuvat, alustavat sellaiset, tehtiin ja niiden avulla saimme jo pari tarjousta. Ensimmäisen tipautimme heti pois vaihtoehdoista liian kalliina.

Toinen oli potentiaalisempi, joskin siinä ehkä isoin miinus oli se, että oli vaikea hahmottaa minkälaisia lisäkuluja tulee sitten muusta kuin tarjoukseen sisältyvistä osista. Vastaavamme arveli, että saamme lisätä vielä +20 000 ennen kuin ollaan vesikatossa. Toisaalta ehdoton plussa oli heiltä se, että LVIS-suunnittelu kuuluu. Voin olla väärässä, mutta minulla on mielikuva, että aika harva valmistaja tarjoaa sateelta suojaan-pakettiin tuota.

Jos kustannukset ovat suunnilleen sitä luokkaa, kun arvioimme yhdessä vastaavan kanssa, niin tämä kakkostarjous olisi aika edullinen vaihtoehto, pääsisimme melko varmasti budjettiimme. Mutta odotamme vielä parilta firmalta tarjousta ennen kuin teemme mitään päätöksiä. Jännittäviä aikoja!

Nykyinen asunto on myös myynnissä ja näytöissä väkeä on käynyt ihan mukavasti, välittäjän arvion mukaan ihan potentiaalisia ostajiakin voisi joukossa olla. Positiivisin mielin senkin suhteen siis. Kunhan tämä nykyinen menee kaupan, niin pääsemme toden teolla suunnittelemaan taloa!

Nyt on vaikea oikeastaan mihinkään suuntaan edetä – täytyy odotella tarjoukset ja nykyisen asunnon kauppa, ennen kuin voi pyöräyttää myllyn kunnolla käyntiin. Hengähdystauko tulee varmasti tarpeeseen koko porukalle, mutta turhauttaahan se toisaalta, kun olisi niin kiva jo päästä tekemään jotain konkreettista. Täytyy yrittää nauttia vielä tästä – sitten, kun rakentaminen alkaa, meidän päivät muuttuu huomattavasti kiireisemmiksi.

Mitenkäs siellä puolen ruutua? Eteneekö hommat?

Messuantia.

Rakentaminen ja talotekniikka -messut järjestettiin viime viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa. Saimme järjestettyä niin, että vastaava työnjohtajamme tuli mukaamme messuille, hän itse tarjoutui vapaaehtoiseksi – ja hyvä niin. Olemme jo nyt äärimmäisen tyytyväisiä, että saimme tutun ja pätevän ihmisen tuohon hommaan, pitämään meidän eduista huolta. Sen verran tiukkoja kysymyksiä nimittäin lähti talofirmojen myyntimiehille, me kun emme tosiaan osaisi kyseenalaistaa heidän markkinointipuheitaan.

En tiedä selkeyttikö messut suunnitelmia, vai ei. Sen verran paljon totesimme vaihtoehtoja löytyvän. Vastaava työnjohtajamme innostui mielipiteitä runsaasti jakavasta passiivikivitalosta. Aloimme jopa pohtia sitä yhtenä vaihtoehtona, vaikka materiaali onkin vähintään erikoinen. Sitä puoltaa huikean hyvät U-arvot ja helppo työstettävyys – ja tuntuu hintakin aika kilpailukykyiseltä. Tosin vähän mietityttää, että onkohan myyntimiesten kustannuspuheissa turhan paljon optimismia. Onko teillä kokemusta passiivikivitaloista?

Toinen vaihtoehto olisi lähteä rakentamaan muurattavista kevytsoraharkoista. Siihen toki pitäisi sitten ottaa tekijät, mies voisi olla laastia kantamassa ja me voisimme iltaisin hoitaa harkkojen kuljetukset ja viikonloppuisin työmaan siivouksen. Siinäkin varmasti säästäisi ison rahan, jos pystyisi edes jonkin verran osallistumaan rungon pystytykseen.

Kolmantena ovat sitten valuharkot. Eipä me niitäkään olla vielä suljettu pois laskuista, mikäli vaan kilpailukykyisen tarjouksen saamme. Yhdestä firmasta olemme Lakka-kivitalo-tarjousta kyselleet, se tulisi nimenomaan valuharkoista. Siinä miinuksena se, että haluavat pystyttää rungon omalla porukalla, joten mies ei siihen pääsisi osallistumaan. Toki jos kilpailukykyinen tarjous saadaan, niin voimme harkita tätäkin vaihtoehtoa, mutta epäilen että säästäisimme työkustannuksissa eniten noilla kahdella ensimmäisellä.

Se mikä eniten kauhistutti messuilla oli pelkkien luonnoskuvien hintavuus. Toiset firmat ottavat niistä jopa pari tonnia, siis ihan vain pelkistä luonnoksista, eivät sisällä arkkitehtikuvia tai mitään muutakaan. Työnjohtajamme mukaan niiden piirtäminen ei mitään rakettitiedettä ole, joten sovimmekin hänen kanssaan, että hän piirtää meille omilla ohjelmillaan luonnoskuvat haluamastamme pohjasta ja kysymme niillä tarjoukset eri firmoilta, jotta pääsemme vähän alkuun. Tälle viikolle onkin suunnitteilla uusi tapaaminen työnjohtajan kanssa, tällä kertaa luonnoksien merkeissä.

Löysin netistä yhden meidän tarpeisiin ja meidän tontille todella toimivan pohjan, jota hieman muokkaamalla saisimme kaiken mitä haluamme. Tähän olemme nyt varmaan päätymässä – koko olisi reilu 160 neliötä huoneistoalaa ja oleskelutilat tietenkin järven suuntaan. Tuohon oikeaan ylänurkkaan merkkasin parhaan näköalapaikan – sinne Päijänteelle! 🙂

Tässä nyt hyvin, hyvin karkea luonnostelma meidän toiveista ja tarpeista, eiköhän tästä pysty lähteä liikkeelle tekemään luonnoskuvia. Uskoisin, että päästään pian jo kilpailuttamaan kivitalovalmistajat, kun olemme päässeet miehen kanssa jo jonkinlaiseen konsensukseen pohjan suhteen – se on kuulkaa paljon se!

Niin joo. Tulihan messuilta mukaan myös lisää haaveita – miten olisi ulkoporeallas tuohon terassille? 😉 Aijai…

Selkeytymisiä.

Istuimme eilen iltaa vastaavan työnjohtajan kanssa ja mietimme meidän vaihtoehtoja näin noviisirakentajina. Täytyy sanoa, että hän on kyllä kullanarvoinen henkilö meille, kun ensimmäistä omakotitaloamme lähdemme suunnittelemaan ja rakentamaan! Vastaava työnjohtajamme myös ilmoitti heti, että on käytettävissä pääsuunnittelijan rooliin, mikäli sellaiseen on tarvetta.

Illan tärkein anti oli varmasti se, että aloimme hahmottaa tätä prosessia paremmin. Näkisin, että meillä on kaksi vaihtoehtoa, mihin suuntaan voimme lähteä. Joko etsiä tarvittavat henkilöt tekemään meille piirrustukset ja lujuuslaskelmat, kilpailuttaa urakoitsijat ja rakentaa alusta saakka ammattilaisen kanssa itse. Tai sitten ottaa jonkinlainen pakettiratkaisu, jossa nuo laskelmat ovat jo valmiina ja joihin kuuluu myös kaikki tarvittavat kuvat ja suunnitelmat, tilata talo vaikkapa vesikattovalmis – asennuksena ja jatkaa siitä itse yhdessä rakennusmiehen kanssa. Joka tapauksessa hän ei suositellut, että rakentaisimme kokonaan itse juurikaan mitään, koska luonnollisesti käden jälki on aika erilaista ammattimiehellä. Näin olin itsekin ajatellut.

Se, missä hänen mukaansa voi kyllä säästää on juurikin se, että palkkaa vaan yhden henkilön rakennushommaan ja toimii itse apumiehenä. Juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Varteenotettavimmalta vaihtoehdolta tuntuukin tällä hetkellä se, että ottaisi pakettiratkaisun vesikattovalmiina ja jatkaisi siitä rakennusmiehen kanssa, mies apupoikana.

Aikataulullisestikin näin voisi voittaa. Jos olen oikein optimisti ja saadaan nopeasti ja tehokkaasti suunnitelmat tehtyä ja luvat haettua, niin periaatteessa runko saattaisi nousta jo ensi kesänä ja syksyllä pääsisi tekemään jo sisätöitä. Niin tuossa työnjohtajan kanssa hahmoteltiin, toki siinä on vielä monta muuttujaa, eikä kiirehtiminen kannata.

Ensi viikonloppuna suunnataan sitten Jyväskylään Rakentajamessuille inspiraatiota hakemaan ja kyselemään talofirmojen paketeista tarjouksia. Toivotaan, että messuilta löytyisi hyviä diilejä!

Talon pohjan suhteen meillä alkaa olla jo kasassa lista vaatimuksista! Sormet jo syyhyää, että saisi ne piirrätettyä luonnoksiksi saakka! Voisi alkaa itse jo luonnostella alustavasti. Asia, mikä on vielä suurimman pohdinnan alla, paljolti kiitos eilisen palaverin, on säilytystila. Meidän pienelle tontille ei oikein mahdu erillistä autotallia, jonka yhteyteen olisi helppo rakentaa kylmää varastotilaa. Siispä vaihtoehto olisi rakentaa talon yhteyteen autotalli ja varastotilat tai sitten kokonaan erillinen kellarikerros varastotilaksi, vaikka vähän matalammalla huonekorkeudella ja lisäksi pelkkä autokatos. Tai sitten integroida autolle tila sinne kellarikerrokseen… Vastaava työnjohtaja kehoitti vakavasti harkitsemaan tällaisia vaihtoehtoja, vaikka varmasti ne tuovat budjettiin tuntuvan lisäyksen. Emme olleet suoneet riittävästi ajatusta säilytystiloille, vaikka ne lapsiperheessä tunnetusti tulevat ihan tarpeeseen! Nyt sitten miettimään, että mihin asti budjetti venyisi, jotta saamme myös säilytysratkaisut kuntoon.

Googlasin huvikseni kellariluonnoksia! Olisihan se huikeaa saada tuollainen määrä säilytystilaa. Vakavaan harkintaan siis ihan oma kerroksensa!

Mitenkäs te olette ratkaisseet säilytystila-asiat? Vinkkejä?

Suunnittelua.

Saimme heti alkuvaiheessa sellaisen hyvän ohjeen, että suunnitelkaa talonne hyvin. Alusta loppuun saakka, huolehtikaa että kaikki on valmiiksi mietitty. On varmasti totta, että on rahan ja ajan kannalta kaikkein tehokkainta, kun jokainen yksityiskohta on jo suunnitteluvaiheessa otettu huomioon.

Noin 97 prosenttia uudisrakentajista ylittää oman budjettinsa ja osa hyvinkin reilusti. (Rakentajan ABC)

Karua faktaa.

Meillä on toiveissa säästyä kohtuullisella määrällä lainaa sen jälkeen, kun säästöt on käytetty, joten varmasti suunniteluun kannattaa satsata. Koska meille tulee kivitalo, on käytännössä muuttovalmis vaihtoehto poissa laskuista – monestakin syystä, ehkä eniten vaihtoehtojen puutteesta johtuen. Pk-seudulle jos rakentaisi, olisi tilanne vähän erilainen. Lisäksi miehellä olisi halua ja mahdollisuutta järjestää itselleen ’sapattivuosi’, joten hän voisi rakentaa tavallaan päivätöinään ja siten säästäisimme ainakin apumiehen palkan verran – sekin ihan sievoinen summa, ainakin jos OP:n laskuria (KLIK!) on uskominen. Muuttovalmiissa vaihtoehdossa vastuu olisi urakoitsijolla ja saisimme paketille kiinteän hinnan, mikä helpottaisi kovasti projektin suunnittelua ja kustannusarviota. Koska se on nyt poissa laskuista, pitäisi jotenkin varmistaa, ettei homma niin sanotusti lähde lapasesta. Toki näin voi säästääkin, onhan talofirmojen hinnoissa runsaasti ilmaa.

Talon koko ja rakenneratkaisut määrittävät suurimman osan kustannuksista. Hankkeen omistajan omalla työllä, tarvikkeista saatavilla alennuksilla tai sisustusmateriaalien valinnoilla ei tosiasiassa pystytä vaikuttamaan rakentamisen kokonaiskustannuksiin kovinkaan merkittävästi. (Rakentajan ABC)

Ajatuksissa olisi palkata pääsuunnittelija touhulle. Mietin, voisiko se olla sama henkilö kuin vastaava mestari? Jotenkin helpottaisi tätä palapeliä, kun siinä ei olisi liikaa osasia. Tuntuu vielä siltä, että kokonaiskuva tämän projektin eri vaiheista ja siitä, keitä kaikkia tähän tarvitsemme on vielä hukassa. Onneksi meidän vastaava mestari on entuudestaan tuttu ja helposti lähestyttävää laatua, niin voisimme istahtaa alas joku ilta kyselemään kaikkea mitä mielen päällä on. Ainakin minusta tuntuu vielä siltä, että tarvitsisin keittokirjaohjeet siihen, miten kannattaa edetä. Rakentamisen suhteen kuulee kuitenkin aina myös niitä kauhutarinoita ja jotenkin sitä toivoisi välttävänsä pahimmat sudenkuopat, oikeusjutut ja henkilökohtaisen konkurssin. 😀

Saahan sitä pieni ihminen toivoa.

Onneksi lähdimme tähän hommaan vähän naivisti ja nopeiden päätösten seurauksena. Jos näitä kaikkia asioita olisi jo etukäteen kovasti pyöritellyt ja punninnut, niin olisikohan jäänyt tonttitarjous tekemättä?

Ehkä.

Tähän suunnitteluvaiheeseen joka tapauksessa aion panostaa – siinä on väärä paikka säästämiselle, tai niin nyt ajattelen. Katsotaan saanko pihin miehen samalle kannalle, uskoisin niin.

Jos tänne uutukaiseen blogiini on joku rakentamisen ekspertti jo eksynyt, niin saa antaa hyviä neuvoja talon suunnitteluun liittyen – mieluiten heti, kiitos! 🙂

Tontista.

Juuri muuta ei meillä tässä vaiheessa olekaan tiedossa ja valmiina kuin tontti. Onneksi kaikki lähtee tontista.

Sijainti, sijainti, sijainti. Sitä silmällä pitäen myös tämän tontin valitsimme. Kasvukeskuksesta, arvostetulta alueelta. Oli pienoinen ihme, että tämän löysimme ja saimme, ja täytyy myöntää sen vaatineen nopeaa päätöksentekoa ja reilua tarjousta.

Vaan saimme kuin saimmekin sen, unelmasijainnin.

Taisi olla miehen ajatus se, että olisi ihana asua veden äärellä, nyt kun se on mahdollista. Omarantaiset tontit tuntuivat turhan kalliilta budjettiimme, mutta löysimme joitakin tontteja rannan läheisyydestä, järvinäköalalla. Omarantainen tontti olisi myös vaatinut kovasti vahtimista lapsen suhteen, joten sinänsä parempi näin.

Tontti on pienehkö, alle 800 neliötä. Tiheään kaavoitetulla alueella kovin paljon isompia ei ole tarjolla. Rakennusoikeutta siinä on 250 neliötä, jota kaikkea tuskin käytämme.

Asemakaava sanelee hyvin paljon talon suhteen. 2-kerroksisuus on ehdoton vaatimus, samoin rapattu ja vaalea julkisivu. Jopa katon kaltevuus on määrätty! Monen mielestä sellainen on rajoittavaa – meidän mielestämme se on helpotus loputtomassa valintojen maailmassa! Saadaanpa heti selkeä suunta rakennusprojektiin sekä osviittaa budjetista.

Näin on meidän kiinteistökauppaneitsyys menetetty ja tontti ostettu. Seuraava paperityö onkin sitten lainhuudatus ja varainsiirtoveron maksaminen. Paljon ihmeteltävää ja byrokratiaa talonrakentamisen suhteen noviiseille. Onneksi löysin netistä rakentajan ABCn täältä (KLIK!). Siitä on jo ollut paljon apua, ja on varmasti myös tulevaisuudessa.

Askel kerrallaan tämäkin projekti lähtee liikkeelle. Googlasin järvimaisemia ja totesin samalla, että täytynee jättää budjettiin haaveen mentävä kolonen oman veneen ja venevalkamapaikan ostolle, sitten uljaassa tulevaisuudessa…

Alku.

Ensimmäinen teksti.

Tästä se lähtee.

Blogin tarkoitus on seurata matkaa nimeltä oman kodin rakentaminen eli kuinka haaveista tulee totta. Tie on ehkä pitkä ja raskas, kivinen ainakin. Joka tapauksessa päämäärä on selvä:

Vaalea kivitalo, joka nousee jonnekin päin Suomea, Päijänteen rantamaisemiin. Myöhemmin lisää siitä.

Tervetuloa mukaan!